Reeniä... ja oon myös vähän hämmentynyt

Matka jatkuu ja ketjut venyy… Pari kuukautta painettu menemään ja 7 kuukautta treeniaikaa jäljellä. Aika kuluu kuin siivillä ja useasti on jo ehtinyt miettimään, mihin sitä onkaan taas ryhtynyt. Mutta jotain hyvääkin, tai ainakin omasta mielestäni spinningtunneilla alan olla yhä enemmän kuskin paikalla sen sijaan, että puolentoista tunnin spinning olisi ainoastaan 90 minuutin selviytymiskamppailu. Eli luottavaisena eteenpäin. Preesenskin alkaa pikkuhiljaa olemaan sinut noiden spinningsalien satuloiden kanssa (no eikä ala, mutta pakko koittaa itselleen uskotella…)

Spinnupyörässä siis kammet pyörii pääasiassa viikoittain (no yhden kevyemmän viikon pidin ja vähän työmatkatkin rytmiä sotkivat) ja kivasti on maastoonkin löytynyt pyöräilijöitä rymyämään. Meiltä onkin lähes joka viikonloppu erinäinen rytmiryhmä käynyt metsäretkillä niin lähiympäristön poluilla, kuin Oripäässä asti fiilistelemässä 1. luokan neulaspolkuja. Toimituksen huom. Jos ei matkalla grillailla makkaraa, niin se ei silloin ole mikään metsäretki, eli makkaratankkaus on kuulunut (ja kuuluu jatkossakin) oleellisena osana maastoretkeilyyn. Vaikka itse en ihan jokaiselle maastolenkille olekaan ehtinyt, niin vähintään pyörä tai kaksi on omasta tallista aina ollut matkassa mukana.

Vaihtelun vuoksi myös karttateline tuli itsenäisyyspäivänä ruuvattua ohjaustankoon kiinni ja lähdettyä pienelle rogaining-ulkoilulle Keravan lähiöihin. Nelisen tunteroista meni siivillä, märkää oli ja eväätkin loppui matkalla, mutta onneksi oli lähikauppa auki ja Snickers-hyllyt täynnä, joten eväsvarastot sai helposti täydennettyä. Ja kilpailutilanteesta huolimatta jonottelin kiltisti kassalla omaa vuoroani, jotten turhaan pitkittänyt kenenkään kanssaihmisen loivennuskaljojen hakumatkaa. Asiat kun pitää aina laittaa tärkeysjärjestykseen…

Ja koska elämä ei tietenkään ole pelkkää satulassa istumista, niin peruskunnon kasvattamista on edesautettu myös säännöllisillä pitkillä kävelylenkeillä. …Ja töihinkin yritän poljeskella, tosin patteripyörällä (mutta kaikki lasketaan).

No mikä tässä nyt sitten hämmentää?? No oikeastaan kaikki (ja tähän musta ja keltainen sydän). Meidän oma jengi… kaikki niin erilaisia, niin erilaisista taustoista, niin eri ikäisiä, eri asioista kiinnostuneita… ja vaikka ja mitä. Mutta yhdessä kun ollaan, niin kaikilla sama tavoite, päämäärä, ajatukset, halu auttaa toisia eteenpäin… Parisen kuukautta menty ja kaikki alkavat löytää paikkansa, ne omat pienet lokeronsa, joita täyttämällä ja yhdistelemällä mikään ei ole mahdotonta. Ja mikä hauskinta, sen on alkanut huomata jo nyt, jos ryhmästä joku on poissa ja ”lokero” on tyhjänä.

Jänniä fiiliksiä, mutta jo nyt unohtumattomia kokemuksia, vaikka vuosi on vasta alussa…

 Ja edelleen, keräystili Sylva ry:lle on auki https://oma.sylva.fi/teamrynkeby2020/16-1671


...Ja se pyörä sais jo tulla!

Minne katosi kuukausi?!?

Kuukausi takana ja reilut 8 kuukautta jäljellä. Tuntuu, että mitään ei ole vielä ehtinyt tekemään, saati treenaamaan, mutta silti kun insinööri tässä laskee niin 11% treeniajasta on jo hukattu johonkin ja 249 päivää enää aikaa kehittää itselleen ne kauan kaivatut betonireidet ja teräspreesens. En sano että epäusko iskee, mutta ei tässä kyllä liikaa aikaakaan ole. Toki on myönnettävä, että jo tämän ensimmäisen kuukauden aikana aineenvaihdunta on selkeästi parantunut ja tämä Adoniksen ja Thorin parhaat puolet yhdistävä vartalokin on huomattavasti paremmin hereillä ja vastaanottavaisempi, kun vielä kesällä. Eli eiköhän se tästä…

Perusprinsiippien osalta olen lähtenyt varsin yksinkertaisesti matkaan. Malta ja koita pysyä terveenä (ja ehjänä). Pari tehtävää, ei pitäis olla liian hankalaa edes allekirjoittaneelta. No toistaiseksi ollaankin vielä pysytty suunnitelmissa, eikä se Jopon keula nyt ainakaan vielä ole päässyt  maasta nousemaan. Nyt kun kuukausi alkaa olemaan taputeltu, tai siis poljeskeltu, niin pohdinnan paikkana on, nostaako harjoitusmääriä tai tehoja napsun tai pari. Toistaiseksi menty maltilla tyyliin pitkää spinningiä alkuviikkoon, loppuviikosta lihaskuntoa / olympianostotunteja ja viikonloppuna pitkää peruskuntokävelyä / maastopyöräilyä sekalaisesti sotkettuna.

Jotain pientä haastetta saatoin tässä ehtiä jo kehittelemään itseni ja muiden iloksi ja peruskunnon kohottamiseksi, nimittäin 60päivän burbee-haaste(…asianosaisille pahoittelut, mähän sanoin että se olisi huono idea 😊). Ekana päivänä 1 toisena 2 jne... ja jos sattuu jäämään päivä välistä niin ne herkut naatitaan sitten seuraavana päivänä päiväsaldon lisäksi. Yhteensä siis 1830 kappaletta ilohyppyjä vielä ennen joulua. Haaste on heitetty, TUU MUKAAN! ...ja jos liikestandardit tuntuu olevan hukassa, niin nakkaa suorituksestasi videota, niin annan mielelläni rakentavaa palautetta suorituksista :).

Vuodenaika alkaa olemaan sellainen, että ulkopyöräily on melko vetistä ja märkää puuhaa, vaikka ei sitä sokerista olekaan (mitä nyt sisäpuolelta ehkä vähän kyllästetty). Se on luokkaa fifty-sixty tai jopa sixty-fifty, että vettä sataa kun nostat maastopyörän pihalle. Ja vaikkei sataisikaan, niin silti saat lenkin jälkeen ripustaa boksereita myöten kaikki vaatteet kuivumaan.

Mutta koska maastopyöräily on kuitenkin niin super ihqua, niin käytiin viikonloppuna (kyllä, vesisateessa) skauttaamassa vähän uusia ja tuntemattomia reittejä Oripään  harjumaastoissa. Oli sen verran upeeta maastoa, että päätettiin järjestää muulle tiimille ihan oma maastopyöräilypäivä laavumakkaroilla ja ehkäpä pienellä porrasjuoksutwistillä höystettynä. Saas nähdä, mitä tuleman pitää.

Ja ettei totuus unohtuisi, niin keräystili Sylva ry:lle on edelleen auki: https://oma.sylva.fi/teamrynkeby2020/16-1671

3-2-1-GO... Tästä lähtee

Lokakuun alku ja uudet kujeet. Spinningiä, lihaskuntoa ja pitkää peruskuntolenkkiä. Kaikkea tätä pitäisi mahduttaa ohjelmaan ja malttaa pysyä perusasioiden ja nimenomaan sen maltin äärellä. Pari pidempää treenikerta heti ekalle viikolle ja olot seuraavina aamuina oli, kuin olisi edellisenä yönä hiipinyt ”hieman” pitkäksi menneeltä baarikierrokselta kotiin. Rahatkin meni pyörään, joten perus parikymppisen perjantaita tässä on eletty nyt uudestaan ja uudestaan.

Spinning, tuo uusi vanha tuttavuus. Miten kutsuva onkaan se ”yksi satula, joka ei sovi oikein kenellekään”. Tai ainakin nämä olivat mietteet heti treenikauden aloittaneen ihka ensimmäisen 90 minuutin sisäpyöräilytuokion jälkeen! Jotenkin haluaisin ainakin itselleni uskotella, etten ollut ainoa asian huomioinut. Mutta jos mennään itse tuntiin, niin yllätys oli positiivisessa mielessä suuri (jos ei lasketa sitä satulaa mukaan). Puolitoista tuntia meni yllättävän nopeasti, hiki tuli (mikä lienee myös tuon tunnin tarkoitus) ja potkua riitti ainakin jossain määrin loppuun asti.  Kakkosviikon vastaavaan koitokseen mennessä olinkin sitten jo vanhaa tekijää… pois eturivistä, fillari säätöihin, vastusta lisää ja sykkeet rajoihin. Helppoa, kuin mikä. Tai siis helppoa niin pitkään, kunnes sykkeet päätti palautusjaksojen ajaksikin jäädä odottelemaan sinne reilusti kolminumeroisille lukemille. Tähän tosin uskon talven treenien tuovan helpotusta. Parasta tässä kuitenkin on järjestävän tahon osalta pitää kuntoilijoiden jalat tiukasti maassa (tai siis lukittuina polkimissa) järjestämällä paikalle muun muassa kitaraa soittavan, hengästymättömän spinningvetäjän, joka oli hyvällä sanoen varsin hämmentävää… hyvin hämmentävää. Oman tekemisen ollessa vielä lähinnä selviytymistaistelua aikaa (ja edelleen sitä satulaa) vastaan.

Mutta mitä toikaan tullessaan pitkä peruskuntokävely Ruissalon saaren uumenissa. Ai että, elämäni ensimmäinen ”speed dating” kokemus ja heti melkein 5h (ja yli 20km) putkeen. Hauskaa jengiä, uusia polkuja ja hyviä juttuja. Ja kuten kitaroiva spinningvetäjä, myös tämä oli kokemuksena uusi ja ihmeellinen. Jotenkin uskomatonta, että toisilleen vielä tuntemattomat ihmiset tulivat niin hyvin toistensa kanssa juttuun ja aidosti näki, että tavoite jota kohti kuljetaan on kaikille sama. Toki yhteinen oma whatsapp ryhmämme oli jo jauhanut valehtelematta tuhansia viestejä, joten toiset henkilöt olivat jo niminä tuttuja ja nyt näihin nimiin sai jo muutamien kohdalla kasvot yhdistettyä.  

Tuskin maltan odottaa, että pääsen vielä yhteisten lihaskuntotreenien pariin…

Ei tämä projekti kyllä oikein muuten voi päättyä, kuin hyvään lopputulokseen!

…Ja muistakaahan ystävät (ja kadunmiehet/naiset); lahjoitustili on edelleen auki https://oma.sylva.fi/teamrynkeby2020/16-1671

Onneksi olkoon! – Olet nyt osa Team Rynkeby – God Morgon Turun 2020 joukkuetta.

Keskiviikkona 4.9 klo 14:34 se niin kauan odotettu päivä vihdoin koitti ja puolentoistavuoden odotus palkittiin. Olen nyt virallisesti osa hyväntekeväisyysorganisaatiota, joka varainkeruun ohella suuntaa katseet omaan kuntoon ja hyvinvointiin pyöräillen pienten puolesta 1300km Suomen Turusta Pariisiin kesällä 2020. Luvassa siis vuoden mittainen projekti, jossa talvi kehitetään peruskuntoa, luodaan tiimihenkeä ja kerätään varoja tuettaville järjestöille (eli juuri sinä joka tätä nyt luet; nyt olisi hyvä hetki laittaa kättä taskuun. Sovitaanko vaikka että 1sentti / poljettu kilometri siitä ilosta, että itse poljen hanuriosasto hellänä parinsadan kilometrin päiväetappeja).

Team Rynkeby – God Morgon hyväntekeväisyystapahtuma kerää varoja syöpää sairastavien lasten ja nuorten perheiden tukemiseen, sekä tutkimustyöhön (Aamu-säätiö & Sylva ry) ja kaikki kerätyt varat lahjoitetaan 100% tähän tarkoitukseen, joten pyöräilijät maksavat siis omat varusteensa ja matkakulunsa Pariisiin itse.

Ensimmäisen kerran muistan kuulleeni ”Team Rynkeby”-pyöräilystä reilut viitisen vuotta sitten. Tällöin tapahtuma ei vielä herätellyt suurtakaan mielenkiintoa, sillä olinhan vannoutunut MTB-mies ja nuo maantiepyöräilyt enemmänkin sellaisia ”Spandex-tyyppien” puuhasteluja. Mutta ajat muuttuvat ja mielikin siinä samalla. Tutustuin Team Rynkeby – God Morgon toimintaan tarkemmin pari vuotta sitten, kun hierojani Jenni @ Rentorepo (mainos, ei maksettu) kertoi aloittaneensa vuoden mittaisen projektin kyseisen joukkueen huoltajana. Kaivauduin internetin syövereihin ja lueskelin kaikkea, mitä tapahtumasta löysin. Tämän perusteella halu hakea mukaan joukkueeseen syttyi nopeasti (vaikkakin saattaa kuulostaa jokseenkin älyvapaalta viettää reilu viikko pyörän satulassa päästäkseen Eiffel-tornille, kun sama hoituisi lentäen kolmessa tunnissa ja vielä murto-osalla kustannuksista). Toisaalta, onhan tässä saatu juuri reilu vuosi sitten edellinen ”hyvä idea” pakettiin (opiskele töiden ohella YAMK tutkinto). Eli tässä kun on viimeiset vuodet istuttu penkissä kirjat nenän alla, niin jatketaan tätä istumisharrastusta, mutta vaihdetaan ohjaustanko kirjojen ja läppärin tilalle. Mietitään sitten taas vuoden päästä, kumpi oli mielekkäämpää, tai mitä seuraavaksi…

Mutta koska ajatus oli suorituksen osalta riittävän mielenvikainen ja asia jonka takia tätä tehdään oli mielestästäni erittäin tärkeä, niin tottakai siihen pitää tarttua. Ensimmäinen hakemus lähtikin sisään jo vuoden 2019 joukkueeseen, mutta omaksi harmikseni valinta ei vielä silloin osunut kohdalle (lievästi keskivartalolihavista keski-ikäisistä miehistä kun sattuu tällaisiin haasteisiin aina olemaan vähän ylitarjontaa). Toki rannalle jääminen lisäsi tsemppihaluja sen verran, että vuoden 2020 hakemusta lähettäessäni olin jo alustavasti kartoitellut omia vahvuuksiani ja verkostojani mahdollisia sponsorointeja silmälläpitäen.

Tiimikavereiden kohtaamista odotan jo innolla ja enää vajaat pari viikkoa, niin nähdään kaikki toisemme kasvotusten ja päästään vähän fiilistelemään, millaisella jengillä ollaan liikkeelle lähdössä. 

Koska tavoitteena on nimenomaan pyöräillä Pariisiin, niin tottahan silloin tarvitaan myös kyseiseen tarkoitukseen soveltuva kulkine. Pyörä kuuluu meillä osallistumispaketin hintaan ja sitä päästäänkin sovittamaan oman vastakappaleen alle vielä syyskuun aikana (ja myös tilaamaan). Saadaan sitten kiiltävät keltaiset Bianchit alle heti kevään koittaessa. Ikinähän en maantiepyörällä ole ennen ajanut, joten mielenkiinnolla odotan miten pikkunakit istuvat alle tutumpien 4,4” läskirenkaiden jälkeen.

Varsinaisesti projekti pärähtää käyntiin Lokakuun alussa, jonka jälkeen treenaillaankin sitten useamman kerran viikossa ja rakennellaan peruskuntoa kohti kesän koitoksia. Erilaisia fiiliksiä saattaa siis olla tämän matkan aikana täältäkin luettavissa… mene ja tiedä, mutta yritetään ainakin.