Lokakuun alku ja uudet kujeet. Spinningiä, lihaskuntoa ja
pitkää peruskuntolenkkiä. Kaikkea tätä pitäisi mahduttaa ohjelmaan ja malttaa
pysyä perusasioiden ja nimenomaan sen maltin äärellä. Pari pidempää treenikerta
heti ekalle viikolle ja olot seuraavina aamuina oli, kuin olisi edellisenä yönä
hiipinyt ”hieman” pitkäksi menneeltä baarikierrokselta kotiin. Rahatkin meni
pyörään, joten perus parikymppisen perjantaita tässä on eletty nyt uudestaan ja
uudestaan.
Spinning, tuo uusi vanha tuttavuus. Miten kutsuva onkaan se ”yksi
satula, joka ei sovi oikein kenellekään”. Tai ainakin nämä olivat mietteet heti
treenikauden aloittaneen ihka ensimmäisen 90 minuutin sisäpyöräilytuokion
jälkeen! Jotenkin haluaisin ainakin itselleni uskotella, etten ollut ainoa asian
huomioinut. Mutta jos mennään itse tuntiin, niin yllätys oli positiivisessa
mielessä suuri (jos ei lasketa sitä satulaa mukaan). Puolitoista tuntia meni
yllättävän nopeasti, hiki tuli (mikä lienee myös tuon tunnin tarkoitus) ja
potkua riitti ainakin jossain määrin loppuun asti. Kakkosviikon vastaavaan koitokseen mennessä olinkin
sitten jo vanhaa tekijää… pois eturivistä, fillari säätöihin, vastusta lisää ja
sykkeet rajoihin. Helppoa, kuin mikä. Tai siis helppoa niin pitkään, kunnes sykkeet
päätti palautusjaksojen ajaksikin jäädä odottelemaan sinne reilusti
kolminumeroisille lukemille. Tähän tosin uskon talven treenien tuovan helpotusta.
Parasta tässä kuitenkin on järjestävän tahon osalta pitää kuntoilijoiden jalat
tiukasti maassa (tai siis lukittuina polkimissa) järjestämällä paikalle muun
muassa kitaraa soittavan, hengästymättömän spinningvetäjän, joka oli hyvällä sanoen
varsin hämmentävää… hyvin hämmentävää. Oman tekemisen ollessa vielä lähinnä
selviytymistaistelua aikaa (ja edelleen sitä satulaa) vastaan.
Mutta mitä toikaan tullessaan pitkä peruskuntokävely Ruissalon
saaren uumenissa. Ai että, elämäni ensimmäinen ”speed dating” kokemus ja heti
melkein 5h (ja yli 20km) putkeen. Hauskaa jengiä, uusia polkuja ja hyviä
juttuja. Ja kuten kitaroiva spinningvetäjä, myös tämä oli kokemuksena uusi ja
ihmeellinen. Jotenkin uskomatonta, että toisilleen vielä tuntemattomat ihmiset
tulivat niin hyvin toistensa kanssa juttuun ja aidosti näki, että tavoite jota
kohti kuljetaan on kaikille sama. Toki yhteinen oma whatsapp ryhmämme oli jo
jauhanut valehtelematta tuhansia viestejä, joten toiset henkilöt olivat jo niminä
tuttuja ja nyt näihin nimiin sai jo muutamien kohdalla kasvot yhdistettyä.
Tuskin maltan odottaa, että pääsen vielä yhteisten lihaskuntotreenien
pariin…
Ei tämä projekti kyllä oikein muuten voi päättyä, kuin
hyvään lopputulokseen!
…Ja muistakaahan ystävät (ja kadunmiehet/naiset);
lahjoitustili on edelleen auki https://oma.sylva.fi/teamrynkeby2020/16-1671
No comments:
Post a Comment