Minne katosi kuukausi?!?

Kuukausi takana ja reilut 8 kuukautta jäljellä. Tuntuu, että mitään ei ole vielä ehtinyt tekemään, saati treenaamaan, mutta silti kun insinööri tässä laskee niin 11% treeniajasta on jo hukattu johonkin ja 249 päivää enää aikaa kehittää itselleen ne kauan kaivatut betonireidet ja teräspreesens. En sano että epäusko iskee, mutta ei tässä kyllä liikaa aikaakaan ole. Toki on myönnettävä, että jo tämän ensimmäisen kuukauden aikana aineenvaihdunta on selkeästi parantunut ja tämä Adoniksen ja Thorin parhaat puolet yhdistävä vartalokin on huomattavasti paremmin hereillä ja vastaanottavaisempi, kun vielä kesällä. Eli eiköhän se tästä…

Perusprinsiippien osalta olen lähtenyt varsin yksinkertaisesti matkaan. Malta ja koita pysyä terveenä (ja ehjänä). Pari tehtävää, ei pitäis olla liian hankalaa edes allekirjoittaneelta. No toistaiseksi ollaankin vielä pysytty suunnitelmissa, eikä se Jopon keula nyt ainakaan vielä ole päässyt  maasta nousemaan. Nyt kun kuukausi alkaa olemaan taputeltu, tai siis poljeskeltu, niin pohdinnan paikkana on, nostaako harjoitusmääriä tai tehoja napsun tai pari. Toistaiseksi menty maltilla tyyliin pitkää spinningiä alkuviikkoon, loppuviikosta lihaskuntoa / olympianostotunteja ja viikonloppuna pitkää peruskuntokävelyä / maastopyöräilyä sekalaisesti sotkettuna.

Jotain pientä haastetta saatoin tässä ehtiä jo kehittelemään itseni ja muiden iloksi ja peruskunnon kohottamiseksi, nimittäin 60päivän burbee-haaste(…asianosaisille pahoittelut, mähän sanoin että se olisi huono idea 😊). Ekana päivänä 1 toisena 2 jne... ja jos sattuu jäämään päivä välistä niin ne herkut naatitaan sitten seuraavana päivänä päiväsaldon lisäksi. Yhteensä siis 1830 kappaletta ilohyppyjä vielä ennen joulua. Haaste on heitetty, TUU MUKAAN! ...ja jos liikestandardit tuntuu olevan hukassa, niin nakkaa suorituksestasi videota, niin annan mielelläni rakentavaa palautetta suorituksista :).

Vuodenaika alkaa olemaan sellainen, että ulkopyöräily on melko vetistä ja märkää puuhaa, vaikka ei sitä sokerista olekaan (mitä nyt sisäpuolelta ehkä vähän kyllästetty). Se on luokkaa fifty-sixty tai jopa sixty-fifty, että vettä sataa kun nostat maastopyörän pihalle. Ja vaikkei sataisikaan, niin silti saat lenkin jälkeen ripustaa boksereita myöten kaikki vaatteet kuivumaan.

Mutta koska maastopyöräily on kuitenkin niin super ihqua, niin käytiin viikonloppuna (kyllä, vesisateessa) skauttaamassa vähän uusia ja tuntemattomia reittejä Oripään  harjumaastoissa. Oli sen verran upeeta maastoa, että päätettiin järjestää muulle tiimille ihan oma maastopyöräilypäivä laavumakkaroilla ja ehkäpä pienellä porrasjuoksutwistillä höystettynä. Saas nähdä, mitä tuleman pitää.

Ja ettei totuus unohtuisi, niin keräystili Sylva ry:lle on edelleen auki: https://oma.sylva.fi/teamrynkeby2020/16-1671

3-2-1-GO... Tästä lähtee

Lokakuun alku ja uudet kujeet. Spinningiä, lihaskuntoa ja pitkää peruskuntolenkkiä. Kaikkea tätä pitäisi mahduttaa ohjelmaan ja malttaa pysyä perusasioiden ja nimenomaan sen maltin äärellä. Pari pidempää treenikerta heti ekalle viikolle ja olot seuraavina aamuina oli, kuin olisi edellisenä yönä hiipinyt ”hieman” pitkäksi menneeltä baarikierrokselta kotiin. Rahatkin meni pyörään, joten perus parikymppisen perjantaita tässä on eletty nyt uudestaan ja uudestaan.

Spinning, tuo uusi vanha tuttavuus. Miten kutsuva onkaan se ”yksi satula, joka ei sovi oikein kenellekään”. Tai ainakin nämä olivat mietteet heti treenikauden aloittaneen ihka ensimmäisen 90 minuutin sisäpyöräilytuokion jälkeen! Jotenkin haluaisin ainakin itselleni uskotella, etten ollut ainoa asian huomioinut. Mutta jos mennään itse tuntiin, niin yllätys oli positiivisessa mielessä suuri (jos ei lasketa sitä satulaa mukaan). Puolitoista tuntia meni yllättävän nopeasti, hiki tuli (mikä lienee myös tuon tunnin tarkoitus) ja potkua riitti ainakin jossain määrin loppuun asti.  Kakkosviikon vastaavaan koitokseen mennessä olinkin sitten jo vanhaa tekijää… pois eturivistä, fillari säätöihin, vastusta lisää ja sykkeet rajoihin. Helppoa, kuin mikä. Tai siis helppoa niin pitkään, kunnes sykkeet päätti palautusjaksojen ajaksikin jäädä odottelemaan sinne reilusti kolminumeroisille lukemille. Tähän tosin uskon talven treenien tuovan helpotusta. Parasta tässä kuitenkin on järjestävän tahon osalta pitää kuntoilijoiden jalat tiukasti maassa (tai siis lukittuina polkimissa) järjestämällä paikalle muun muassa kitaraa soittavan, hengästymättömän spinningvetäjän, joka oli hyvällä sanoen varsin hämmentävää… hyvin hämmentävää. Oman tekemisen ollessa vielä lähinnä selviytymistaistelua aikaa (ja edelleen sitä satulaa) vastaan.

Mutta mitä toikaan tullessaan pitkä peruskuntokävely Ruissalon saaren uumenissa. Ai että, elämäni ensimmäinen ”speed dating” kokemus ja heti melkein 5h (ja yli 20km) putkeen. Hauskaa jengiä, uusia polkuja ja hyviä juttuja. Ja kuten kitaroiva spinningvetäjä, myös tämä oli kokemuksena uusi ja ihmeellinen. Jotenkin uskomatonta, että toisilleen vielä tuntemattomat ihmiset tulivat niin hyvin toistensa kanssa juttuun ja aidosti näki, että tavoite jota kohti kuljetaan on kaikille sama. Toki yhteinen oma whatsapp ryhmämme oli jo jauhanut valehtelematta tuhansia viestejä, joten toiset henkilöt olivat jo niminä tuttuja ja nyt näihin nimiin sai jo muutamien kohdalla kasvot yhdistettyä.  

Tuskin maltan odottaa, että pääsen vielä yhteisten lihaskuntotreenien pariin…

Ei tämä projekti kyllä oikein muuten voi päättyä, kuin hyvään lopputulokseen!

…Ja muistakaahan ystävät (ja kadunmiehet/naiset); lahjoitustili on edelleen auki https://oma.sylva.fi/teamrynkeby2020/16-1671