Reeniä... ja oon myös vähän hämmentynyt

Matka jatkuu ja ketjut venyy… Pari kuukautta painettu menemään ja 7 kuukautta treeniaikaa jäljellä. Aika kuluu kuin siivillä ja useasti on jo ehtinyt miettimään, mihin sitä onkaan taas ryhtynyt. Mutta jotain hyvääkin, tai ainakin omasta mielestäni spinningtunneilla alan olla yhä enemmän kuskin paikalla sen sijaan, että puolentoista tunnin spinning olisi ainoastaan 90 minuutin selviytymiskamppailu. Eli luottavaisena eteenpäin. Preesenskin alkaa pikkuhiljaa olemaan sinut noiden spinningsalien satuloiden kanssa (no eikä ala, mutta pakko koittaa itselleen uskotella…)

Spinnupyörässä siis kammet pyörii pääasiassa viikoittain (no yhden kevyemmän viikon pidin ja vähän työmatkatkin rytmiä sotkivat) ja kivasti on maastoonkin löytynyt pyöräilijöitä rymyämään. Meiltä onkin lähes joka viikonloppu erinäinen rytmiryhmä käynyt metsäretkillä niin lähiympäristön poluilla, kuin Oripäässä asti fiilistelemässä 1. luokan neulaspolkuja. Toimituksen huom. Jos ei matkalla grillailla makkaraa, niin se ei silloin ole mikään metsäretki, eli makkaratankkaus on kuulunut (ja kuuluu jatkossakin) oleellisena osana maastoretkeilyyn. Vaikka itse en ihan jokaiselle maastolenkille olekaan ehtinyt, niin vähintään pyörä tai kaksi on omasta tallista aina ollut matkassa mukana.

Vaihtelun vuoksi myös karttateline tuli itsenäisyyspäivänä ruuvattua ohjaustankoon kiinni ja lähdettyä pienelle rogaining-ulkoilulle Keravan lähiöihin. Nelisen tunteroista meni siivillä, märkää oli ja eväätkin loppui matkalla, mutta onneksi oli lähikauppa auki ja Snickers-hyllyt täynnä, joten eväsvarastot sai helposti täydennettyä. Ja kilpailutilanteesta huolimatta jonottelin kiltisti kassalla omaa vuoroani, jotten turhaan pitkittänyt kenenkään kanssaihmisen loivennuskaljojen hakumatkaa. Asiat kun pitää aina laittaa tärkeysjärjestykseen…

Ja koska elämä ei tietenkään ole pelkkää satulassa istumista, niin peruskunnon kasvattamista on edesautettu myös säännöllisillä pitkillä kävelylenkeillä. …Ja töihinkin yritän poljeskella, tosin patteripyörällä (mutta kaikki lasketaan).

No mikä tässä nyt sitten hämmentää?? No oikeastaan kaikki (ja tähän musta ja keltainen sydän). Meidän oma jengi… kaikki niin erilaisia, niin erilaisista taustoista, niin eri ikäisiä, eri asioista kiinnostuneita… ja vaikka ja mitä. Mutta yhdessä kun ollaan, niin kaikilla sama tavoite, päämäärä, ajatukset, halu auttaa toisia eteenpäin… Parisen kuukautta menty ja kaikki alkavat löytää paikkansa, ne omat pienet lokeronsa, joita täyttämällä ja yhdistelemällä mikään ei ole mahdotonta. Ja mikä hauskinta, sen on alkanut huomata jo nyt, jos ryhmästä joku on poissa ja ”lokero” on tyhjänä.

Jänniä fiiliksiä, mutta jo nyt unohtumattomia kokemuksia, vaikka vuosi on vasta alussa…

 Ja edelleen, keräystili Sylva ry:lle on auki https://oma.sylva.fi/teamrynkeby2020/16-1671


...Ja se pyörä sais jo tulla!